Koko perheen rakastama elokuvantekijä
TEKSTI KAISA MIKKELÄ JA AINO SZALAY
Japanilainen animaatio-ohjaaja Hayao Miyazaki on yksi maailman kuuluisimmista animen tekijöistä. Hän on ohjannut 11 elokuvaa, joista yhdeksän on esitetty Suomessa. Miyazakin elokuvat eivät ole varsinaisia lastenelokuvia, vaikka ne usein sellaisiksi mielletäänkin. Keskeisiä teemoja ovat muun muassa luonnonsuojelu, ystävyys, rohkeus ja tietenkin rakkaus.
Miyazakin elokuvissa on taikaa: kummallisia olentoja, kuten Totoro, sekä demoneita, noitia, velhoja ja outoja esineitä tai paikkoja. Seuraavassa esittelyssä elokuvat ovat kirjoittajien maun mukaisessa paremmuusjärjestyksessä.
Tarinoita ystävyydestä koko perheelle
Naapurini Totoro 1988
Siskokset Satsuki ja Mei muuttavat vanhaan taloon. Tyttöjen äiti on sairaalassa, ja varsinkin pienempi Mei löytää lohtua ikäväänsä viereisessä metsässä asuvasta Totorosta. Koskettava elokuva perherakkaudesta on täydellinen pienille katsojille, eikä jätä aikuisiakaan kylmäksi. Hahmot ovat suloisia ja erilaiset ihanat kummajaiset ihastuttavat.
Kikin lähettipalvelu 1989
Nuori Kiki lähtee noitien tavan mukaisesti etsimään omaa kaupunkia kahdestaan kissansa Jijin kanssa. Hän alkaa pyörittää lähettipalvelua erään leipomon ullakolta. Tytön taikavoimat alkavat kuitenkin haalistua ja hänen on löydettävä ne uudestaan. Pienistä juonen puutteista huolimatta ihana elokuva ei ole pelkkää söpöilyä. Kiki on vaikuttavan vahva tyttöhahmo.
Ponyo rantakalliolla 2008
Ponyo-kala ystävystyy nelivuotiaan Sosuke-pojan kanssa. Elokuva on klassinen satu täysin uudessa muodossa; suloinen ihanine päähenkilöineen. Ponyoa ei välttämättä kuitenkaan jaksa katsoa kovin montaa kertaa, juoni etenee jotenkin hitaasti eikä siinä ole selkeätä huippukohtaa. Dubbauskin on muita huonompi. Seikkailuja ja rakkaustarinoita kouluikäisille
Liikkuva linna 2004
Turhattaren 90-vuotiaaksi taikoma Sophie eksyy Hauruvelhon matkaan Liikkuvaan linnaan. Sophie rakastuu velhoon ja yrittää murtaa tätä ympäröivän lumouksen. Tarina pohjautuu Diana Wynne Jonesin kirjaan, joskin juonta on muuteltu runsaasti. Elokuva on visuaalisesti hieno, värikäs ja runsas. Juoni on kaunispiirteinen ja toiminnallinen. Hahmot ovat hyviä ja aitoudessaan rakastettavia. Musiikki on Joe Hisaishin parhaimmistoa.
Henkien kätkemä 2001
Chihiro joutuu jumalien, velhojen ja henkiolentojen asuttamaan kaupunkiin, jota hallitsee nimiä varastava Yubaba. Salaperäinen Haku auttaa Chihiroa pelastamaan tämän sioiksi muuttuneet vanhemmat. Tarina on kaunis, suloinen ja ahdistava. Se on luotu mielikuvituksellisesti, mutta päähenkilö on aito ja inhimillinen. Piirrostyyli on vähemmän pelkistetty kuin muissa Miyazakeissa.
Laputa – linna taivaalla 1986
Kaivoskaupungin työläinen Pazu pelastaa taivaalta leijuvan Sheetan. Tyttö paljastuu taivaalla lentävän Laputan kruununprinsessaksi. Pazu ja Sheeta pakenevat yhdessä Laputan aarteita hamuavia käsiä. Hahmot ovat värikkäitä ja monipuolisia, repäiseviä. Heistä ei heti selviä, kummalla puolella he ovat, ja pahiksetkin petkuttavat toisiaan. Musiikki mukautuu hienosti eri tilanteisiin. Vaikka elokuvassa soditaan, se sopii myös nuoremmille. Sitä ei ole kuitenkaan
dubattu.
Vakavampia teemoja isommille lapsille ja nuorille
Prinsessa Mononoke 1997
Demonin kiroama prinssi Ashitaka etsii parannuskeinoa peurajumalan metsästä, mutta päätyy Lady Eboshin johtamaan Rautakylään, joka yrittää tuhota metsän. Prinssi rakastuu metsässä asuvaan susijumalan ihmistyttäreen, prinsessa Mononokeen, ja yrittää tämän avulla pelastaa sekä rautakyläläiset että metsän.Elokuva on muita Miyazakeja raaempi, mutta silti kaunis ja koskettava. Hahmoista kukaan ei ole läpeensä paha, vaan kaikki tekevät väärin ymmärtämättä sitä itse. Mononoke on vahva ja toimiva tyttöhahmo, jolla kuitenkin on omat heikkoutensa.
Porco Rosso 1992
Porco Rosso on siaksi lumottu lentäjä, joka ansaitsee rahansa palkkionmetsästyksellä Adrianmeren alueella. Elokuva on suunnattu eniten aikuisille. Se on todellisempi ja muistuttaa muita enemmän näyteltyä elokuvaa. Vakava ja koskettava tarina on myös humoristinen.
Tuulen laakso Nausicaä 1984
Ihmiskunnan rippeitä uhkaa leviävä Saastemeri. Lisäksi Tuulen laaksoa suuremmat naapurivaltiot käyvät sotaa maailman herruudesta. Prinsessa Nausicaä kaapataan, kun hän yrittää suojella kansaansa ja luontoa. Elokuva ottaa vahvasti kantaa luonnonsuojeluun. Juonen tekee kiinnostavaksi se, että ei ole selkeää hyvä–paha erottelua. Musiikki ei yllä muiden Miyazakien tasolle.
Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Roihuvuoren kylälehdessä 1/2011