Murasakin Kirsikankukkajuhlassa miestäkin voidaan verrata kukkaan
TEKSTI: RIIKKA SZALAI
Kirsikkapuun alla, Kunisadan kuvitusta Genjin tarinoihin (1852)
Genjin tarina koskettaa vielä tuhat vuotta ilmestymisensä jälkeen Kukapa tulee ajatelleeksi, että maailmanhistorian ensimmäinen suuren romaanin luoja on japanilainen nainen? Shikibu Murasaki jäi leskeksi vuonna 1001, jonka jälkeen hänet kutsuttiin palatsiin keisarinnan kamarirouvaksi. Vaikka hovipalvelu tarjosi hänelle oivan tarkkailupaikan vallankäytön ytimessä, Genjin tarina, jonka ensimmäinen osa on käännetty nimellä Kirsikankukkajuhla, kohoaa monitasoisuudessaan pelkän historiallisen romaanin yläpuolelle. Ensimmäiset Genjin tarinaa käsittelevät tutkimukset keskittyivät etupäässä puntaroimaan siihen sisältyvien tanka-runojen tasoa ja itse tarinan todenperäisyyttä. Liki tuhat vuotta myöhemmin herättiin antamaan arvoa psykologiselle kerronnalle sekä tunneherkälle ihmiskuvaukselle.
Murasaki kykenee kuvaamaan sekä miesten että naisten sielunmaisemaa. Hänen henkilönsä liikkuvat aistit auki, hiukan ylivirittyneen tuntuisessa tunneilmastossa, maastossa, jossa tuoksujen, värien ja makujen merkitys korostuu – tosin Murasakin henkilöt ovat itse parhaimmillaan kuin kukkia, joiden tunnevärähtelyt rekisteröidään tarkasti. Tarinan päähenkilöä, kenraali Genjiä, verrataankin useaan otteeseen kukkaan, josta naiset eivät saa katsettaan irti. Mielenkiintoinen ajatus – meillä kun on totuttu ajattelemaan, että mies näkee silmillään ja nainen korvillaan.
Kai Niemisen tanka-runojen käännösten ohella tarinan toinen suomentaja Martti Turunen kertoo, että Japanin aateliston keskuudessa tuli runojen käyttö omien ajatusten ja tunteiden ilmaisuvälineenä muotiin 900-luvun puolivälissä. Runojen taitava käyttö oli ainakin naisen sivistyksen mitta. Käsialasta vastaanottaja saattoi päätellä lähettäjän hienostuneisuuden. Paperin laatu ja väri, runon sisältö ja musteen sävy puolestaan paljastivat lähettäjän luonteen ja tunteet vastaanottajaa kohtaan. Murasaki muokkasi maan rikasta tankaperinnettä: hän kuvaa runojen välityksellä miesten ja naisten välistä ajatustenvaihtoa valtapyrkimysten sävyttämässä maailmassa, jossa sovinnaisuussääntöjä uhmaava romanttinen rakkaus luo todellisen uhan. Tällaisen rakkauden hedelmä kirjan päähenkilö, täydellisen kaunis nuori mies kenraali Genji juuri on. Hänen äitinsä, keisarin alhaissäätyinen jalkavaimo kuolee nuorena. Äitinsä kuvaa Genji hakee tapaamistaan naisista läpi elämänsä.
Kirsikkapuun kukkimisen aikaan palatsin sisäpihalla järjestetään vuotuiset musiikkijuhlat, jossa aateliston nuorukaiset esiintyvät huiluorkesterissa ja kyvykkäimmät tanssijoina. Juhlaa pidettiin ylimystön taiteellisten kykyjen esittelynä. Niinpä esiintyjät harjoittelivat osiaan kuukausimäärin. Juhlassa tarjoillaan sakea, ja illan mittaan esiintyjät ja vieraat juopuvat. Juhlan jälkeen Genji pyrkii juovuspäissään keisarinna Fujitsubon, äitiään ulkonäöltä muistuttavan isän vaimon huoneistoon, mutta ovet ovat lukossa. Tästä lähtee liikkeelle tapahtumien sarja, joka lopulta johtaa Genjin avoimeen yhteenottoon Fujiwaran mahtavan suvun kanssa.
Murasakin kuvaamalla aikakaudella keisarin asema oli jo vakiintunut, häntä kunnioitettiin jumalallisena olentona, vaikka maallisissa hallintoasioissa hänen valtansa ei suinkaan aina ollut ehdoton. Kuuluisa Fujiwaran suku oli vähitellen saanut haltuunsa hallituksen tärkeimmät virat ja edullisten naimakauppojen avulla vielä lujittanut valtaansa. Keisarinnan hovineitona Murasaki ei voinut avoimesti kuvata tätä valtataistelua, mutta poliittinen jännite kuvastuu rivien väleistä ja epäsuorista vihjauksista.
Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Roihuvuoren kylälehdessä 1/2011
lähettää...