Tämän vuoden kirsikankukkien kuvaaja Iiro Kaukiainen liikkuu mielellään kameran kanssa kotinurkillaan. Roihuvuoressa kiehtovat ympäristön yksityiskohdat ja vesitorni.
“Innostus kuvaamiseen alkoi, kun teimme kaveriporukalla muutaman reissun Alpeille ja USA:n luonnonpuistoihin. Huomasin, että pikkupokkarin kuvista osa ihan onnistuikin. Samaan aikaan hyvä ystäväni kehittyi kuvaharrastuksessaan”, Kaukiainen kertoo.
Sittemmin pokkari on vaihtunut järjestelmäkameraan, kursseja on tullut käytyä ja kuvia niin Roihuvuoresta kuin maailmaltakin on kertynyt satoja. Tuoreimmat matkakuvat ovat maaliskuulta Intiasta. “Olen vähän ujostellut ihmisten kuvaamista, mutta Intiassa siihen suhtauduttiin myönteisesti ja sain harjoitella lähikuvia vieraista ihmisistä. Se oli hanamia ajatellen hyvä asia. Tahdon kuvata myös talkoolaisia, ihmisiä tapahtuman taustalla. On niin roihuvuorelaista, että tehdään yhdessä.”
Kuvaamisessa Kaukiaista kiinnostavat pienet yksityiskohdat. “Ei tarvitse olla grand hieno juttu. Mulla on vaatealan kautta kiinnostus esteettiseen, asioita hakee vähän sen mukaan. Luonto on yllätyksellisyyden takia kiva kuvattava. Samassa paikassa näkee eri aikoina eri asioita. Esimerkiksi Untuvaisentien kiviaidalla on puu, joka tietyssä valossa suutelee kiveä.”
Kaukiainen yhdistää mielellään kuvaamisen muihin harrastuksiinsa. Kävelylle on luontevaa ottaa mukaan kamera ja musiikkikeikoilla tulee kuvattua suosikkibändejä. “Olen oppinut, ettei pidä liikaa keskittyä kuvaamiseen, muuten menee musiikki ohi”, mies nauraa.
Itsekriittisyys on kasvanut kehittymisen myötä. Kaukiainen sanoo olevansa tyytyväinen, jos saa vuodessa kolme hyvää kuvaa. Yksi oma otos on erityisen mieleinen. “Viime joulukuussa otin sinisen hetken aikaan Kalasatamassa Isoisän sillan kaarista muutaman kuvan. Yksi näistä on julkaistu kameraharrastajien digilehdessä.” Haaveissa siintää vielä dramaattinen kuva jostain vuoristosta. Hanamia ajatellen linja on selvä: “Olen vesitornihullu, joten torni on hauskaa saada mukaan juhlakuviin. Sää on aina hyvä. Jos sataa, mennään Woodstock-hengessä.”