Ikebanassa kasveista tehdään elävä, hetken kestävä taideteos
TEKSTI:PIRKKO HEINIÖ
HanArabia: Kuva Sami Heiniö
Kukkienasettelutaidetta hallitsivat aluksi papisto, hoviylimystö ja samurait, kunnes se 1600-luvulla levisi tavallisen kansan keskuuteen. Miesten yksinoikeus harjoittaa tätä jaloa taidetta päättyi kuitenkin vasta 1800-luvulla, kun myös naisille suotiin mahdollisuus saada virallista opetusta.
Yoshiko Nakamuran ikebana-asetelma, kuva Joe Mabel
Perinteinen ikebana kuvaa ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä. Perusasetelmassa on kolme päälinjaa, jotka kuvaavat taivasta, ihmistä ja maata (tulevaisuus, nykyisyys, menneisyys). Oksilla ja kukilla on asetelmassa tietty paikka, ja niiden asento, mittasuhteet ja suhde toisiinsa on tarkoin määrätty. Asetelman tulee olla tasapainoinen kokonaisuus, jonka muodostavat maljakko, oksat ja kukat. Kun ikebana tehdään tiettyyn tilaan ja tilaisuuteen on asetelmatyypillä, vuodenajalla ja symboliikalla oleellinen merkitys.
Ikebana-asetelma on epäsymmetrinen ja siinä tulee olla tyhjä tila, josta ajatus mahtuu kulkemaan. Oksia leikataan, karsitaan ja taivutellaan, jotta asetelmasta saadaan halutunlainen. Oikeat mittasuhteet, värit ja muodot luovat harmonisen vaikutelman.
Perustekniikoiden hyvä hallinta on sitä tärkeämpää, mitä pidemmälle edetään. Vapaa-asetelmat, joissa tekijä saa päästää mielikuvituksensa ja luovuutensa valloilleen, vaativat usein monipuolista tekniikan hallintaa ja kärsivällisyyttä. Paitsi kasveja, moderneissa asetelmissa käytetään muovia, metallia ja paperia, melkeinpä mitä tahansa. Asetelmat voivat olla myös miniatyyrikokoa tai valtavia tilateoksia.
Ikebana-asetelma on aina tekijänsä näköinen. Tahtomattaankin se viestittää tekijän tunteita ja tunnelmia, mielentilaa. Asetelma voi kertoa tarinoita, vihjailla ja sanoa suoraan. Parhaimmillaan se on kokemus, joka herättää katsojassa suuria tunteita.
Kisälliopista siirrytty kirjoihin ja kursseihin
Kuva Pirkko Heiniö
Ikebanataide on kehittynyt ja monipuolistunut aina ajan hengen mukaisesti ja Japanissa on nykyisin satoja ikebanakoulukuntia ja tuhansia ikebanakouluja. Tunnetuimpia ovat klassiset Ikenobo ja Saga Goryo sekä laajalti levinneet modernit koulukunnat Ohara ja Sogetsu. Maailmanlaajuista levinneisyyttä ovat edesauttaneet Japanissa toimiva Ikebana International ja sen alajärjestöt eri maissa sekä eri koulukuntien ympäri maailmaa toimivat opintoryhmät ja yhdistykset.
Opetus tapahtui ennen sanattoman viestinnän kautta opettajalta oppilaalle, joka opetteli asettelua jäljittelemällä opettajan tekemistä. Nykyään opiskelun tukena voi käyttää seikkaperäisiä oppikirjoja. Opiskelu etenee systemaattisesti ja kurinalaisesti ja perustuu perusasioiden ja -tekniikoiden hyvään hallintaan ja jatkuvaan harjoitteluun. Opiskelu on mahdollista opettajatasolle saakka myös Suomessa suomalaisen opettajan johdolla. Suomenkielisiä ikebanakirjoja on kolme. Googlaten löytyy paljon mielenkiintoista tietoa ja asetelmakuvia eri puolilta maailmaa, eri koulukunnista. Ikebana International -järjestön kotisivut www.ikebanahq.org tarjoavat monipuolisen katsauksen ikebanan nykypäivään.
Ikebanasta
Erakko muinoin
HanERAKKO, kuva Pirkko Heiniö
rauhoittui lammen rantaan
loi ikebanan
maljakkoon heitti
luonnon luoman kauneuden
eläväksi sai
shin, soe, hikae
taivas, ihminen ja maa
luontoa kuvaa
oksat kulmittain
muodostavat kolmion
asetelmassa
jos säännöt tiukat
rajoittavat luovuutta
syntyykö uutta
oleellistako
paikka, pituus, kaltevuus
vaiko sielukkuus
asetelma on
tekijänsä näköinen
ei voi huijata
sielusi synkkyys
loistava valo näkyy
ikebanassa
Artkkeli on aikaisemmin julkaistu Roihuvuoren kylälehdessä 1/2010
lähettää...