Vuoden 2016 kukinnan kuvaajana oli Pekka Mäkelä.
Kirsikkapuiston uusimmat tulokkaat ovat vielä pieniä ja kaukaa katsottuna huonokuntoisiltakin jotkut näyttävät. Sitkeästi nämä myöhäisemmät lajit kuitenkin pukkaa kukkaa ja ovat nyt kauneimmillaan. Lajikkeiden nimeäminen jää pätevämmille hortonomeille, kirjaintunnus (ABC..) yhdistää lähikuvan kokokuvaan.
Viimeiset nuput vasta aukeavat. Valtaosa puista on kukintansa kukkinut ja odottaa uutta kevättä ja HANAMIA
Maanantaina ei näkynyt jälkeäkään tuhansista kävijöistä. Maisemataideteos ”Meri ilman vettä” palautettu oikeaan muotoonsa tuhansien askelten jäljiltä ja kukinnasta hento muisto puiden juurilla ja nurmikoilla. Jos Japaninpuisto muina vuodenaikoina kiinnostaa niin albumissani on otoksia vuosien varrelta.
Kirsikkapuistossa kukinta jatkuu. Välillä katsojan ja kuvaajan pitää suunnata silmänsä kasvavan lehtiverhon ohitse. Kaikki on valmiina juhlijoiden tulla.
Japaninpuiston kukkataivas alkaa vaihtua kukkamatoksi. Toivottavasti käytävä vilisee ihmisiä huomenna. Petankkikentän reunalta luumupuu muistuttaa vienosti. ”Olenhan täällä minäkin!”
Kirsikkapuissa lehdet alkaa vallata tilaa ja elinvoimaa kukilta. Kukinta jatkuu yhä, kuten pikniktunnelmatkin Kirsikkapuistossa
Alkuviikon aurinkoiset päivät ovat houkutelleet mukavasti väkeä piknikille Kirsikkapuistoon. Vaikka tiistain navakka tuuli pudotti muutaman terälehden on kukkia yhä miljoonia. Myöhäisemmät lajit vasta heräilevät, joten nähtävää riittää HANAMI-festivaalipyhän tuolle puolenkin.
Sadat kännykät, tabletit ja kamerat taltioivat kirsikankukintaa päivittäin. Rakennusvirastolle töitä tekevien herrojen videoyksikkö edustaa kuvauskaluston järeämpää päätä. Liikkui kuitengin kahden miehen luomuvoimalla. Japaninpuisto tarjoaa monipuolisia taustoja kuvauksiin. Muutakin kuin kirsikkapuita.
Molempien puistojen liki kaikki puut ovat täydessä kukassa. Viesti oli kiirinyt ja sunnuntaina sadat ihmiset kokoontuivat HANAMIN kenraaliharjoituksiin. Jos ohjelmaton päivä vetää näin, niin mitä ensi sunnuntaina tapahtuukaan? Toivomme viileitä öitä ja vähätuulisia päiviä, jotta puut jaksavat kukkia koko viikon.
Lauantai sai liki kaikki puut kukkaan molemmissa puistoissa. Kansalaiset vaelsivat joukolla viettämään aurinkoista viikonloppua.
Kasvukausi ryöpsähti käyntiin, sanottiin uutisissa. Japaninpuistokin on mukana huumassa ja Roihuvuorentien viereiset puut kukkivat jo. Varjoisammat miettii vielä hetken, ehkä huomiseen.
Pari puuta on merkannu kalenteriinsa väärän päivän ja kukkii nyt täysillä. Muissa Kirsikkapuiston puissa on hajanaisia irtokukkia. Tällä vauhdilla saattaa alkavana viikonloppuna hyvinkin juhlia etkoHanamia, jos millään ei pääse paikalle varsinaisena juhlapäivänä.
Paikalleen palasi muistomerkki, joka kertoo Kirsikkapuiston synnyn, sponsorit ja puita lahjoittaneet henkilöt. Kukinta on ehkä aavistuksen edellä Japaninpuistoa, koska aurinko osuu koko päivän rinteelle. Eri lajit kypsyvät hieman eri aikaan, mutta punertavuutta on jo aistittavissa.
Hento pinkki alkaa vähitellen erottua kirsikkapuiden silmuista. Katsojan mielikuvituksesta riippuu näkeekö Japaninpuistossa pätkän vanhaa kiviaitaa vai lohikäärmeen.
Sama kasvun ihme näkyy Kirsikkapuistossakin. Kuulemma parhaiden bändien keikoille tuillaan jopa päivää ennen. En tiennytkään saman koskevan Hanamiakin, ja että parhaat paikat varataan kaksi viikkoa aiemmin. Kuljeskellessaan ihminen oppii aina jotain uutta.
Vapun helleaalto pisti elämää kirsikkapuihin. Silmut kasvaa melkein silmissä ja ajoitus saattaa osua ihan nappiin Hanamin kannalta. Japaninpuiston keskeisen kivihiekkateoksen ääressä päiväkotilapset opetti toisiaan:” Ei saa koskea, se on Taideteos eikä hiekkalaatikko. ”
Uskoni ihmiskunnan tulevaisuuteen vahvistui.
Ihmisen eli kaupungin käden jälki näkyy Kirsikkapuistossakin. Jotain on tulossa, mutta vielä ollaan niin sanotusti ”vaiheessa”. Silmutilanne on sama kuin naapurilla, märkää riittää ja lämpöö kaivataan. Kirsikkapuiston monihaaraiset koivut tuovat mieleen kuuloetäisyydellä olevan Santahaminan vääpelit, jotka äidillisesti valvovat kirsikka-alokkaiden rivien suoruutta.
Kylmät yöt ovat melkein pysäyttäneet kasvun. Kosteutta on todella riittänyt ja silmut odottavat lämpöä puhjetakseen kukkaan. Kaiken Hanamijuhlinnan keskelläkin juhlakansa voisi omistaa muutaman kiitollisen ajatuksen kaupungin uutterille työläisille, jotka selkäänsä säästämättä ja sadetta pelkäämättä pitävät siistinä Japaninpuiston niin lähteet kuin portaat. Puistohan kuuluu kaupungin hoitohierarkiassa A1 luokkaan, eli samaan kuin Esplanadi.
Kylmät yöt hidastavat kevään näkymistä silmuissa. Kosteutta on viikon aikana tullut kyllin, tarvitaan vain hieman lämpöä lisää ja silmut alkavat kehittyä. Jos puistolle pitäisi valita kansallislintu, niin Japaninpuistossa se on Mustarastas.
Kovin autiolta näyttää Kirsikkapuistokin. Toivottavasti kolmen viikon päästä on hieman vilkkaampaa. Kirsikkapuiston kansallislintu on Räkättirastas. Toki Hanamia varrotessa voi ihailla Valkovuokkoja. Sesonki on parhaimmillaan.
Bonuksena muutama kuva puistoja yhdistävältä polulta. Sielläkään ei kannata kulkea silmät puhelimeen keskittyneenä. Luonto tarjoaa mielenkiintoisia muotoja ja muistoja Roihuvuoren kivilouhoksesta. Kun kylätalo ilmestyy näkyviin tietää olevansa oikealla tiellä kohti Japaninpuistoa.
Entiseen tapaan kevät on pisimmällä lähinnä Siwaa (RIP) olevassa puussa. Aivan Roihuvuorentien ja AsOy Hakanrinteen liittymän nurkalla. Kukkia odotellessa voi ihailla valon leikkiä rungoilla tai pistää lapset etsimään kilpikonnatotemia.
Kylmät yöt ovat hyydyttäneet silmujen kehityksen eikä paljain silmin kasvua huomaa. Niille, jotka kyselevät Kirsikkapuiston sijaintia voi ohjeistaa: Ota suunta vesitorniin, sen juurelta löytyy.
Silmut kasvavat Kirsikkapuistossakin lauhan sateen herättämänä. Edellivuosien kävijöiltä voisi kysyä mitä penkin edestä puuttuu?
Japaninpuisto on muutakin kuin kirsikkapuita. Ylätasanteella kallio kasvaa koivua ja kiviportaat vievät aina vain uusiin maailmoihin.
Japaninpuiston viimeiset jäät ja lumet. Kirsikankukkien nupuissa havaittavista mikroskooppista elämää.
Sumu tekee Kirsikkapuistosta yhtaikaa kutsuvan ja hieman pelottavat. Kaikki säät ovat ulkoilusäitä, sanoi jo Kekkonen. Jos oikein muistan.
Vaikka yöpakkaset on ollu tuimia niin pitkä valoisa aika tekee työtään tehokkaasti. Kirsikkapuiston rinne täysin vapaa lumesta. Satunnaiskävijä saattaa ihmetellä kivettyä polkua puiston yläreunassa. Kyseessä on jäänne ensimmäisen maailmansodan aikaisesta tykkitiestä Vankka tie kesti routaa ja kelirikkoa ja kantoi raskaankin kuorman siirtelyn paikasta toiseen. Suomen itsenäistyminen teki tämän Pietarin puolustusverkon osan tarpeettomaksi, mutta jäljet jäi.
Japaninpuiston virallinen nimi ja käyttöohje näkyy kuvassa. Puisto on osan päivää varjossa, mutta kevät etenee täälläkin.
Yksi yö muuttaa kaiken. Kevääntulon takaisku palautti Kirsikkapuiston ja Japaninpuiston alkukuun asuun. Kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin, kuten preussilainen paraatimarssi. Tai yliopistouudistus.
Maaliskuun alun näkymät sekä Kirsikkapuistosta että Japanilaistyylisestää puutarhasta, jota puhekielessä Japaninpuistoksi kutsutaan. Muutama lämmin päivä saa näkyvän muutoksen aikaan. Erityisesti Kirsikkapuiston rinne on kuin eri maailmasta parin viikon aikaerolla.